Jätetään ensimmäinen osio hieman kesken, ja ruetaan keskittymään tämän vuoden reissuhommiin.
Viime vuodesta innostuneena aloin alkukeväästä kyselemään kavereita mukaan Sziget-festareille Budapestiin. Muutama empi, yksi innostui. Kämppikseni kanssa haimme liput festareille huhtikuussa. Festarilippu + leirintä = 170 euroa. Tsingtsing ja reissu varmistui.
Pitkin kevättä ja kesää mehustelimme lähdöllä, mutta emme tehneet sen eteen mitään suurempia suunnitelmia, joten ei lienee yllätys, että heinäkuussa alkoi mietityttää millähän sitä pääsisi matkustamaan Budapestiin ja mistä sitä rahat saisi kasaan. Mietimme mm. Baltian läpi maitse matkustamista, Kaunakseen lentämistä, josta bussilla Budapestiin ja suoria lentojakin katseltiin. Lopulta päädyimme ostamaan lentoliput yhteen suuntaan Wizz Airilta, joka lentää turusta suoraan Budapestiin. Lentolipuille tuli hintaa yhteensä 152 euroa. Joten vajaan viikon päästä reissu alkaa; 6.8 lento Budapestiin, jossa 2 yötä ennen festivaalialueelle siirtymistä, jonka jälkeen 7 päivää festareita, joiden jälkeen suuntaamme Baltiaan etsimään yksin reissussa tuolloin olevaa ystävää ja lopulta Tallinnan kautta Helsinkiin, josta paluu kotipesään Tampereelle.
Kokeillaan saada tänä vuonna koko reissu taltioitua blogiin. :)
31.7.2011
9.9.2010
välikevennys
Seuraava teksti on kirjoitettu junassa hämäränä elokuisena yönä.
Istun laina-auton nahkapenkillä ja katson ratin ylitse tien reunassa olevaa poikajoukkoa. Toisiaan vilkaisten kolme poikaa kipaisevat tien yli, mutta yksi pojista jää paikalleen katsomaan muiden perään. Hetken arvottuaan poika pyrähtää muiden perään rikkoen myös lakia muiden mukana.
Jokainen meistä kokee hetken, jolloin jäämme arvioimaan oikeaa ja väärää. Ehkä kyseenalaistamme jopa lakia tai vanhempiemme neuvoja. Se miten päätämme tuossa hetkessä, voi seurata jopa loppu elämämme kummitellen takaraivossa. Itsekkin olen usein pysähtynyt miettimään, miksi käyttäydyn ja ajattelen miten ajattelen. Mikä saa minut noudattamaan mieluummin omaa käsitystäni oikeasta ja väärästä, kuin noudattamaan muiden käsitystä ja muiden laatimia lakeja? En usko kyseessä olevan ainakaan kasvatus, sillä vanhempani ovat konservatiivisia ja lainkuuliaisia. Tämä tulee esille usein keskustellessani heidän kanssa, hieman varovasti ja myötäillen toki, mutta aina kun äitini käyttää perusteluna jollekkin toimintamallilleen sitä, että näin laki sanoo, se on minulle kuin isku vasaralla takaraivoon.
Olen elänyt uskomusteni ja ajatusteni mukaisesti jo useampia vuosia. En muista tarkalleen, minkä ikäisenä aloitin kyseenalaistamaan lakeja, vanhempiani ja koko maailmaa, mutta oletan sen olleen 2000-luvun alussa. Nuorena varhaisteininä olin hukassa. Aina niin kiltti poika, joka oli altis vaikutteille. Ei siis ihme, että jo ensimmäinen kuuntelukerta Avaimen Punainen Tiili -levyä oli minulle todella voimakas ja vaikuttava kokemus. Levy jäi elämään sisälleni ja löysin jatkuvasti jotain uutta lyriikoista, joissa kyseenalaistettiin se, minkä mukaan olin elänyt ja se, minkä olemasta en edes silloin tiennyt. Samoihin aikoihin aloin kuuntelemaan Yhdysvaltalaista rap-musiikkia, joka ihannoi päihteitä, haukkui poliiseja ja kertoi tarinoita elämästä lähiöissä. Silloin huomasin itsekkin eläväni lähiössä ja aloin tuntea ylpeyttä siitä, mitä näin ympärilläni. Kaikki ei toki ole muuttunut noista ajoista, olen edelleen ylpeä juuristani lähiöissä, edelleen kuuntelen silloin tällöin Avaimen levyä, kuten myös herran uudempaa tuotantoa.
Noista ajoista olen rauhoittunut paljon ja voisi jopa sanoa, että olen löytänyt oman tieni. Se ei ole kultainen keskitie, eikä se varmasti tyydytä suurinta osaa, mutta se on minun tieni. Elän, miten uskon. Uskon hyvään, jota yritän toteuttaa eteen päin. Uskon hyvään, jota jotkut pitävät harhaluulona ja yltiöpositiivisena hippeilynä. Uskon hyvään, rakkauteen ja rauhaan. Uskon hyvään ja se on usko, joka pitää minut liikkeessä. Uskon hyvään, en lakiin tai muiden uskomuksiin oikeasta ja väärästä.
Silloin tällöin kysyn itseltäni, miksi muut eivät voi tehdä niin kuin minä. Miksi ihmiset sotivat, vaikka tuskin kukaan uskoo sotien olevan hyväksi itselleen tai toisille? Miksi tehdä väärää, vaikka sen seuraukset tiedetään? Eikö ihminen olekkaan hyvä? Maailmassa on paljon kieroutumia, jotka johtuvat jo kauan sitten muodostuneista kulttuurieroista, ihmisten vallan himosta ja erimielisyyksistä. Vai johtuuko kaikki siitä, että ihminen on pohjimmiltaan paha? Voisiko joku tehdä tutkimuksen, aiheena ihmisen hyvyys. Ihmisissä on eroja, mutta olemmeko kaikki pohjimmiltamme samaa pataa. Onko jokainen ihminen perimmäisesti hyvä? Kysymys, johon olen monesti miettinyt vastausta, vaikka tiedän vastauksen vahingollisuuden omalle mielenrauhalleni.
Istun laina-auton nahkapenkillä ja katson ratin ylitse tien reunassa olevaa poikajoukkoa. Toisiaan vilkaisten kolme poikaa kipaisevat tien yli, mutta yksi pojista jää paikalleen katsomaan muiden perään. Hetken arvottuaan poika pyrähtää muiden perään rikkoen myös lakia muiden mukana.
Jokainen meistä kokee hetken, jolloin jäämme arvioimaan oikeaa ja väärää. Ehkä kyseenalaistamme jopa lakia tai vanhempiemme neuvoja. Se miten päätämme tuossa hetkessä, voi seurata jopa loppu elämämme kummitellen takaraivossa. Itsekkin olen usein pysähtynyt miettimään, miksi käyttäydyn ja ajattelen miten ajattelen. Mikä saa minut noudattamaan mieluummin omaa käsitystäni oikeasta ja väärästä, kuin noudattamaan muiden käsitystä ja muiden laatimia lakeja? En usko kyseessä olevan ainakaan kasvatus, sillä vanhempani ovat konservatiivisia ja lainkuuliaisia. Tämä tulee esille usein keskustellessani heidän kanssa, hieman varovasti ja myötäillen toki, mutta aina kun äitini käyttää perusteluna jollekkin toimintamallilleen sitä, että näin laki sanoo, se on minulle kuin isku vasaralla takaraivoon.
Olen elänyt uskomusteni ja ajatusteni mukaisesti jo useampia vuosia. En muista tarkalleen, minkä ikäisenä aloitin kyseenalaistamaan lakeja, vanhempiani ja koko maailmaa, mutta oletan sen olleen 2000-luvun alussa. Nuorena varhaisteininä olin hukassa. Aina niin kiltti poika, joka oli altis vaikutteille. Ei siis ihme, että jo ensimmäinen kuuntelukerta Avaimen Punainen Tiili -levyä oli minulle todella voimakas ja vaikuttava kokemus. Levy jäi elämään sisälleni ja löysin jatkuvasti jotain uutta lyriikoista, joissa kyseenalaistettiin se, minkä mukaan olin elänyt ja se, minkä olemasta en edes silloin tiennyt. Samoihin aikoihin aloin kuuntelemaan Yhdysvaltalaista rap-musiikkia, joka ihannoi päihteitä, haukkui poliiseja ja kertoi tarinoita elämästä lähiöissä. Silloin huomasin itsekkin eläväni lähiössä ja aloin tuntea ylpeyttä siitä, mitä näin ympärilläni. Kaikki ei toki ole muuttunut noista ajoista, olen edelleen ylpeä juuristani lähiöissä, edelleen kuuntelen silloin tällöin Avaimen levyä, kuten myös herran uudempaa tuotantoa.
Noista ajoista olen rauhoittunut paljon ja voisi jopa sanoa, että olen löytänyt oman tieni. Se ei ole kultainen keskitie, eikä se varmasti tyydytä suurinta osaa, mutta se on minun tieni. Elän, miten uskon. Uskon hyvään, jota yritän toteuttaa eteen päin. Uskon hyvään, jota jotkut pitävät harhaluulona ja yltiöpositiivisena hippeilynä. Uskon hyvään, rakkauteen ja rauhaan. Uskon hyvään ja se on usko, joka pitää minut liikkeessä. Uskon hyvään, en lakiin tai muiden uskomuksiin oikeasta ja väärästä.
Silloin tällöin kysyn itseltäni, miksi muut eivät voi tehdä niin kuin minä. Miksi ihmiset sotivat, vaikka tuskin kukaan uskoo sotien olevan hyväksi itselleen tai toisille? Miksi tehdä väärää, vaikka sen seuraukset tiedetään? Eikö ihminen olekkaan hyvä? Maailmassa on paljon kieroutumia, jotka johtuvat jo kauan sitten muodostuneista kulttuurieroista, ihmisten vallan himosta ja erimielisyyksistä. Vai johtuuko kaikki siitä, että ihminen on pohjimmiltaan paha? Voisiko joku tehdä tutkimuksen, aiheena ihmisen hyvyys. Ihmisissä on eroja, mutta olemmeko kaikki pohjimmiltamme samaa pataa. Onko jokainen ihminen perimmäisesti hyvä? Kysymys, johon olen monesti miettinyt vastausta, vaikka tiedän vastauksen vahingollisuuden omalle mielenrauhalleni.
29.8.2010
praha
Kirjoitettu reissuvihkoon 9.8.2010
Praha otti meidät vastaan kostealla aamulla. Nautittuamme hieman aamupalaa asemmalla ja jätettyämme reput säilytykseen, suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia tarkoituksena näyttää Jaskalle ns. turistipaikat ennen niiden täyttymistä valokuvaavilla japanilaisilla. Asemmalta poistuessa ensimmäinen näky on asemman puistoon kerääntyneet kodittomat, joista osa istuu, osa nukkuu puistonpenkeillä nurmikon ollessa märkä.
Eikun vanhan kaupungin ytimeen, jossa hieman kiertelyä ja Charles-sillan kautta kohti linnaa. Hieman valokuvia, pakolliset turistihööpöilyt ja pois vanhasta kaupungista. Välipalaa kaupasta ja kaljalle. Paikaksi valikoitui Batalion, baari, jossa on myös sarjakuvamuseo. Törpöt käteen ja istumaan. Koska maailma on pieni samaan (tyhjään) baariin ilmestyy kolmaskin asiakas, joka kyselee edellisenä yönä hävittämäänsä lompakkoaan. Muutama sana ja ohhoh, kaveri onkin suomalainen, joka on muutamia kuukausia ollut Prahassa vaihto-oppilaana. Muutamat kaljat ja yhdet becherovka-shotit myöhemmin uusi kaverimme poistuu baarista hyvinkin tukevassa humalassa kämpilleen ja me jatkamme matkaa, kohti hostellia.
Kesäkuussa 2007 kaksi turistia silmät pyöreinä ja isot reput selässään etsii hostellia Prahan illasta. Lonely Planet - Europe on Shoestring -opus ehdottaa paikaksi Hostel Elf:iä. Hostelli ihmetyttää poikia kaikkine graffitteineen ja ilmapiirineen, mutta tarjoaa ei oota, kun kaverukset kyselevät kahta sänkyä dormista. Seuraavasta hostellista löytyy tilaa, mutta Elf jää ainakin toisen turistin mieliin kummittelemaan.
Hostelli varattiin, jo ennen reissua. 14e/yö/lärvi dormissa. Tällä kertaa hostelli löytyy heti ja sängyt on valmiina venaamassa. Ilmapiiri on ennallaan ja graffitit toimivat edelleen ainakin minulle. Muutenkin hostelli on siisti, tilava ja ja.. Loistavaa. Muistan ajatelleeni, että kyllä kannatti venata 3 vuotta tätä. Teetä ja kahvia on tarjolla isoista sammioista 24/7, aamupala sisältyy hintaan, maanantaisin kelin salliessa ilmaiset grillimätöt, halpaa bisseä ja leppoisa terassi. Hostelli sijaitsee Zizkov-kaupunginosassa, joka on paikallisten asuttamaa lähiötä. Hinnat ovat halvat baareissa ja safkapaikoissa.. Lisäksi jokaisella kulmalla on panttilainaamo, josta saa halvalla esimerkiksi viidakkoveitsiä ja autostereoita.
...Decrimilisation...
Under the new 2010 law one can have up to 15g weed, 1g coke, 4 E's, 5 LSD & 2g of speed. 'personal use'.. This mean CZ now is the most liberal in EU. Czech's can now home grow 5 plants... studies show 44% of Czechs between 15-24 have tried drugs.. highest % in EU ;-))....
Tämähän oli jo alunperin tiedossa, mutta kartta (Mr. Gordonky's Praha City Spy) siitä vielä muistuttaa. Noh hostellin koneelle ja kattelemaan, mistä budia kannattais etsiä. Yksi baarin nimi toistuu useasti, joten eikun vierailemaan. Paikka on Chapeau Rogue ja sijaitsee keskellä vanhan kaupungin sokkeloa. Baarissa vessojen edessä isokokoinen herrasmies tiedusteleekin suoraan, että kiinnostaisiko kukka. Hintaa n. 10e/g ja kelpaa. Liikkeellä Prahassa on paljolti kotikasvatettua hybridiä, joka on aika leppoisaa päiväpolttoa. Myöhemmin tuli vastaan tieto, että sitä myydään myös hostellin ympärillä baareissa samaan hintaan, joten miksei..
Hostellissa porukka polttaa terassilla ja tarjoaa kyllä toisillekkin yleensä. Toisena päivänä myös hostellin työntekijät (jotka olivat vapaalla) tulivat rinkiin mukaan ja kertomaan vähän tilanteesta. Tsekissä on pitkä historia polttelulla ja se on yleistä, joten kieltolaki murskattiin massalla. (Ehkä näin joskus Suomessakin..) Lisäksi vierailimme Grow Shop:ssa, joka on maan vanhin grow&head shop. Hinnat olivat luokkaa Saksa, joskin meillä ei ollut käteistä liiemmin mukana, joten ostimme pienen kasattavan piipun ja metallikotelon papruille noin 5e yhteishintaan.
Huomenna matka jatkuu kohti Budapestiä aamujunalla ja siellä sitten Sziget-festareille, jotka ovat ainakin itselleni tämän reissun kohokohta. Kunhan päästään sinne, eikä jäädä kiinni rajalla noista 'matkaeväistä', joita oli pakko ottaa matkaan, sillä Szigetin savutilanne on vielä tuntematon.
Praha otti meidät vastaan kostealla aamulla. Nautittuamme hieman aamupalaa asemmalla ja jätettyämme reput säilytykseen, suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia tarkoituksena näyttää Jaskalle ns. turistipaikat ennen niiden täyttymistä valokuvaavilla japanilaisilla. Asemmalta poistuessa ensimmäinen näky on asemman puistoon kerääntyneet kodittomat, joista osa istuu, osa nukkuu puistonpenkeillä nurmikon ollessa märkä.
Eikun vanhan kaupungin ytimeen, jossa hieman kiertelyä ja Charles-sillan kautta kohti linnaa. Hieman valokuvia, pakolliset turistihööpöilyt ja pois vanhasta kaupungista. Välipalaa kaupasta ja kaljalle. Paikaksi valikoitui Batalion, baari, jossa on myös sarjakuvamuseo. Törpöt käteen ja istumaan. Koska maailma on pieni samaan (tyhjään) baariin ilmestyy kolmaskin asiakas, joka kyselee edellisenä yönä hävittämäänsä lompakkoaan. Muutama sana ja ohhoh, kaveri onkin suomalainen, joka on muutamia kuukausia ollut Prahassa vaihto-oppilaana. Muutamat kaljat ja yhdet becherovka-shotit myöhemmin uusi kaverimme poistuu baarista hyvinkin tukevassa humalassa kämpilleen ja me jatkamme matkaa, kohti hostellia.
Kesäkuussa 2007 kaksi turistia silmät pyöreinä ja isot reput selässään etsii hostellia Prahan illasta. Lonely Planet - Europe on Shoestring -opus ehdottaa paikaksi Hostel Elf:iä. Hostelli ihmetyttää poikia kaikkine graffitteineen ja ilmapiirineen, mutta tarjoaa ei oota, kun kaverukset kyselevät kahta sänkyä dormista. Seuraavasta hostellista löytyy tilaa, mutta Elf jää ainakin toisen turistin mieliin kummittelemaan.
Hostelli varattiin, jo ennen reissua. 14e/yö/lärvi dormissa. Tällä kertaa hostelli löytyy heti ja sängyt on valmiina venaamassa. Ilmapiiri on ennallaan ja graffitit toimivat edelleen ainakin minulle. Muutenkin hostelli on siisti, tilava ja ja.. Loistavaa. Muistan ajatelleeni, että kyllä kannatti venata 3 vuotta tätä. Teetä ja kahvia on tarjolla isoista sammioista 24/7, aamupala sisältyy hintaan, maanantaisin kelin salliessa ilmaiset grillimätöt, halpaa bisseä ja leppoisa terassi. Hostelli sijaitsee Zizkov-kaupunginosassa, joka on paikallisten asuttamaa lähiötä. Hinnat ovat halvat baareissa ja safkapaikoissa.. Lisäksi jokaisella kulmalla on panttilainaamo, josta saa halvalla esimerkiksi viidakkoveitsiä ja autostereoita.
...Decrimilisation...
Under the new 2010 law one can have up to 15g weed, 1g coke, 4 E's, 5 LSD & 2g of speed. 'personal use'.. This mean CZ now is the most liberal in EU. Czech's can now home grow 5 plants... studies show 44% of Czechs between 15-24 have tried drugs.. highest % in EU ;-))....
Tämähän oli jo alunperin tiedossa, mutta kartta (Mr. Gordonky's Praha City Spy) siitä vielä muistuttaa. Noh hostellin koneelle ja kattelemaan, mistä budia kannattais etsiä. Yksi baarin nimi toistuu useasti, joten eikun vierailemaan. Paikka on Chapeau Rogue ja sijaitsee keskellä vanhan kaupungin sokkeloa. Baarissa vessojen edessä isokokoinen herrasmies tiedusteleekin suoraan, että kiinnostaisiko kukka. Hintaa n. 10e/g ja kelpaa. Liikkeellä Prahassa on paljolti kotikasvatettua hybridiä, joka on aika leppoisaa päiväpolttoa. Myöhemmin tuli vastaan tieto, että sitä myydään myös hostellin ympärillä baareissa samaan hintaan, joten miksei..
Hostellissa porukka polttaa terassilla ja tarjoaa kyllä toisillekkin yleensä. Toisena päivänä myös hostellin työntekijät (jotka olivat vapaalla) tulivat rinkiin mukaan ja kertomaan vähän tilanteesta. Tsekissä on pitkä historia polttelulla ja se on yleistä, joten kieltolaki murskattiin massalla. (Ehkä näin joskus Suomessakin..) Lisäksi vierailimme Grow Shop:ssa, joka on maan vanhin grow&head shop. Hinnat olivat luokkaa Saksa, joskin meillä ei ollut käteistä liiemmin mukana, joten ostimme pienen kasattavan piipun ja metallikotelon papruille noin 5e yhteishintaan.
Huomenna matka jatkuu kohti Budapestiä aamujunalla ja siellä sitten Sziget-festareille, jotka ovat ainakin itselleni tämän reissun kohokohta. Kunhan päästään sinne, eikä jäädä kiinni rajalla noista 'matkaeväistä', joita oli pakko ottaa matkaan, sillä Szigetin savutilanne on vielä tuntematon.
juna
I'm on the nightrain
Bottoms up
I'm on the nightrain
Fill my cup
I'm on the nightrain
Ready to crash and burn
I never learn
I'm on the nightrain
I love that stuff
I'm on the nightrain
I can never get enough
I'm on the nightrain
Never to return - no
Guns N' Roses - Night Train
Yöjuna ilman mukavuuksia. 6 hengen loossi, 3-4 matkustajaa, joista osa vaihtuu matkan aikana. Ensimmäinen kerta Jaskalle, itselleni ei. Teen alkumatkasta vaihtovaatteistani ja telttapatjasta itselleni nurkkaan pehmeän paikan, jossa voin maata sikiöasennossa ja nukkua. Olemme matkalla Krakovasta kohti Prahaa, joka on viimeinen etappimme ennen Sziget-festareita.
Krakovasta täytyy kirjoittaa lisää. Rakastan Krakovaa ja se on tällä hetkellä yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Sopivan pieni vanha kaupunki, jonka ulkopuolelta itse elämä löytyy. Vanhaa kaupunkia ympäröi puisto ja puistoa yhdeltä suunnalta joki. Joenrannassa on linna. Vanhan kaupungin naapurista löytyy iso ostoskeskus, josta kaikkien muotivaatekauppojen ohesta löytyy iso ruokakauppa, jossa myös 'holi on halpaa.
Krakovasta löytyy kasvissafgaa mm. falafelejen muodossa lähes joka kebsupaikasta, joita on paljon. Kaupungissa on kuitenkin myös muutama hyvä kasvisruokapaikka, kuten Momo -vegepleissi (J. Dietla 49, Krakow), josta saa lähi- ja luomukasvisruokaa. Halvalla. Toinen tarkastamisen arvoinen paikka on Mlynek (pl. Wolnica 7, Krakow), joka on sekoitus vegeraflaa, baaria, hostellia ja ties mitä. Ja vielä yksi vegerafla pitää mainita, nimittäin Greenway (Mikolajska 14, Krakow), josta saa myös halvat mätöt, mehut jnejnejnejne..
Mutta nyt antaa junan kulkea, aamulla ollaan noin 7 maissa Prahassa, joten katsellaan miten tehdään. Määränpäänä hassu hostelli ja paljon päihteitä, katsotaan miten onnistuu.
Bottoms up
I'm on the nightrain
Fill my cup
I'm on the nightrain
Ready to crash and burn
I never learn
I'm on the nightrain
I love that stuff
I'm on the nightrain
I can never get enough
I'm on the nightrain
Never to return - no
Guns N' Roses - Night Train
Yöjuna ilman mukavuuksia. 6 hengen loossi, 3-4 matkustajaa, joista osa vaihtuu matkan aikana. Ensimmäinen kerta Jaskalle, itselleni ei. Teen alkumatkasta vaihtovaatteistani ja telttapatjasta itselleni nurkkaan pehmeän paikan, jossa voin maata sikiöasennossa ja nukkua. Olemme matkalla Krakovasta kohti Prahaa, joka on viimeinen etappimme ennen Sziget-festareita.
Krakovasta täytyy kirjoittaa lisää. Rakastan Krakovaa ja se on tällä hetkellä yksi lempikaupungeistani Euroopassa. Sopivan pieni vanha kaupunki, jonka ulkopuolelta itse elämä löytyy. Vanhaa kaupunkia ympäröi puisto ja puistoa yhdeltä suunnalta joki. Joenrannassa on linna. Vanhan kaupungin naapurista löytyy iso ostoskeskus, josta kaikkien muotivaatekauppojen ohesta löytyy iso ruokakauppa, jossa myös 'holi on halpaa.
Krakovasta löytyy kasvissafgaa mm. falafelejen muodossa lähes joka kebsupaikasta, joita on paljon. Kaupungissa on kuitenkin myös muutama hyvä kasvisruokapaikka, kuten Momo -vegepleissi (J. Dietla 49, Krakow), josta saa lähi- ja luomukasvisruokaa. Halvalla. Toinen tarkastamisen arvoinen paikka on Mlynek (pl. Wolnica 7, Krakow), joka on sekoitus vegeraflaa, baaria, hostellia ja ties mitä. Ja vielä yksi vegerafla pitää mainita, nimittäin Greenway (Mikolajska 14, Krakow), josta saa myös halvat mätöt, mehut jnejnejnejne..
Mutta nyt antaa junan kulkea, aamulla ollaan noin 7 maissa Prahassa, joten katsellaan miten tehdään. Määränpäänä hassu hostelli ja paljon päihteitä, katsotaan miten onnistuu.
18.8.2010
krakov
Riikasta yödösällä Warsovaan (17e) ja taas tuttu betonihelvetti tervehtii matkamiehiä. Neuvostotyyliin rakennettuja taloja, pirusti ihmisiä ja vitusti kebab-kojuja. Ei ole meitä varten, joten seuraavalla junalla kohti Krakovaa, tätä ihmeellistä ja pientä turistirysää, jossa naiset ovat kauniita ja kaikki niin halpaa.
Hostelliksi valikoituu Riikasta varattu Nathan´s Villa, joka osoittautui aivan loistavaksi. Hostellissa on iso terassi grilleineen, alhaalla baari kaikkine härpäkkeineen jne. Suosittelen, sillä hostelli oli ehkä paras minun kohdalleni osuneista. Krakovassa kiertelimme ja kaartelimme aikamme, kunnes lopuksi päädyimme juomaan olutta, shotteja ja drinkkejä hostellin baariin. (Olut ~1e normaalisti, häppärillä ~0.75e, mad dog shotti ~1.1e, jossa tabascoa, vadelmasiirrappia ja paalla vodkaa n. 0.8dl lasissa, jne..) Sieltä sitten seuraamme liittyi kolme norjalaista tyttöä, joiden kanssa lähdimme vielä tarkastamaan paikallista kuppilaa. Siellä lisää juomista ja Jaska oli jo niin kujalla, että joutui ottamaan taksin yhden norjalaisen tytön kanssa hostellille, kun eivät löytäneet muuten perille. Matkaahan oli alle kilometri ja reitti melko suora...
Noh Krakova oli oma lukunsa ja sieltä sitten haikeina kohti Prahaa yöjunalla, joka onkin jo seuraava lukunsa...
Hostelliksi valikoituu Riikasta varattu Nathan´s Villa, joka osoittautui aivan loistavaksi. Hostellissa on iso terassi grilleineen, alhaalla baari kaikkine härpäkkeineen jne. Suosittelen, sillä hostelli oli ehkä paras minun kohdalleni osuneista. Krakovassa kiertelimme ja kaartelimme aikamme, kunnes lopuksi päädyimme juomaan olutta, shotteja ja drinkkejä hostellin baariin. (Olut ~1e normaalisti, häppärillä ~0.75e, mad dog shotti ~1.1e, jossa tabascoa, vadelmasiirrappia ja paalla vodkaa n. 0.8dl lasissa, jne..) Sieltä sitten seuraamme liittyi kolme norjalaista tyttöä, joiden kanssa lähdimme vielä tarkastamaan paikallista kuppilaa. Siellä lisää juomista ja Jaska oli jo niin kujalla, että joutui ottamaan taksin yhden norjalaisen tytön kanssa hostellille, kun eivät löytäneet muuten perille. Matkaahan oli alle kilometri ja reitti melko suora...
Noh Krakova oli oma lukunsa ja sieltä sitten haikeina kohti Prahaa yöjunalla, joka onkin jo seuraava lukunsa...
9.8.2010
riika
Havahdun pieneen toytaisyyn, kun lentokoneen pyorat osuvat maahan. Kello on 14.01 ja paikka Riikan lentokentta. Otamme laukkumme ja suuntaamme automaatin kautta lentokentan ravintolaan. Ravintolasta irtoaa 2 annosta jalkiruokaa ja juomat noin 4 euron hintaan. Tyytyvaisina kavelemme lentokentan edessa oikealla sijaitsevalle bussipysakille ja nousemme bussiin nro. 22, lentokentalta keskustaan.
Stockmann-teksti ilmestyy bussin taluun merkiksi siita, etta olemme perilla. Pysakilta on noin 300 metrin kavely hostelliimme, Old town Hostel. Hostellin respan yhteydessa sijaitsee Backpacker's Pub, josta saamme avaimet huoneeseen, joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Vaatteiden vaihto seka kamojen jarjestely sekaiseksi kasaksi sangylle ja eikun kiertelmaan vanhaan kaupunkiin.
Riika on vanhan kaupungin osalta melko pieni, tiivis ja kaunis. Vaikka turistit pyorivat ymparilla ja teiden jalkakaytavat kayvat ahtaiksi jatkuvasti, loytyy vanhasta kaupungista myos rauhaisia pikkukujia kuppiloineen. Kavimme ruokailemassa ns. turistilafkassa galleryn (ostoskeskus) vieressa pitsan ja juoman kustantaessa 7 euroa. Halvimmat bisset loysimme paikasta Cinema Bar, 0.7 latvian latia eli noin yhden euron. Olut oli paikallista ja tuli kylmana hanasta 0.5litran tuoppiin. Paikka oli muutenkin viihtyisa nahkasohvineen ja paikallisine musiikkineen. Ainut ihmetyksen kohde oli, etta paikka oli enimmakseen tyhja. Ilmeisesti sijainti hieman syrjemmalla kadulla oli ratkaiseva tekia.
Paivan kiertely, illalla muutamia oluita ja backpacker's pubissa nautittu vodka+karpalomehu, jotka olivat onnellisen tunnin ansiosta 1 latin kipale, ja yolla uni maittoi. Seuraavana paivana pihalle hostellista, liput Varsovaan, kamat sailytykseen ja aamupalaksi patonki + pussillinen jugurttia. Lisaa paikkojen katselua ja paivallinen marketin ruokatiskilta (n. 1.5e). Safkaus suoritettiin bussiasemmalla, josta lahti bussimme kohti varsovaa. Bussimatka kesti 12 tuntia, ilta 7:sta aamu 6 paikallista aikaa.
Stockmann-teksti ilmestyy bussin taluun merkiksi siita, etta olemme perilla. Pysakilta on noin 300 metrin kavely hostelliimme, Old town Hostel. Hostellin respan yhteydessa sijaitsee Backpacker's Pub, josta saamme avaimet huoneeseen, joka sijaitsee kolmannessa kerroksessa. Vaatteiden vaihto seka kamojen jarjestely sekaiseksi kasaksi sangylle ja eikun kiertelmaan vanhaan kaupunkiin.
Riika on vanhan kaupungin osalta melko pieni, tiivis ja kaunis. Vaikka turistit pyorivat ymparilla ja teiden jalkakaytavat kayvat ahtaiksi jatkuvasti, loytyy vanhasta kaupungista myos rauhaisia pikkukujia kuppiloineen. Kavimme ruokailemassa ns. turistilafkassa galleryn (ostoskeskus) vieressa pitsan ja juoman kustantaessa 7 euroa. Halvimmat bisset loysimme paikasta Cinema Bar, 0.7 latvian latia eli noin yhden euron. Olut oli paikallista ja tuli kylmana hanasta 0.5litran tuoppiin. Paikka oli muutenkin viihtyisa nahkasohvineen ja paikallisine musiikkineen. Ainut ihmetyksen kohde oli, etta paikka oli enimmakseen tyhja. Ilmeisesti sijainti hieman syrjemmalla kadulla oli ratkaiseva tekia.
Paivan kiertely, illalla muutamia oluita ja backpacker's pubissa nautittu vodka+karpalomehu, jotka olivat onnellisen tunnin ansiosta 1 latin kipale, ja yolla uni maittoi. Seuraavana paivana pihalle hostellista, liput Varsovaan, kamat sailytykseen ja aamupalaksi patonki + pussillinen jugurttia. Lisaa paikkojen katselua ja paivallinen marketin ruokatiskilta (n. 1.5e). Safkaus suoritettiin bussiasemmalla, josta lahti bussimme kohti varsovaa. Bussimatka kesti 12 tuntia, ilta 7:sta aamu 6 paikallista aikaa.
4.8.2010
lähtö
Kello soi kahdeksan pintaan, nousen vaivaloisesti ylös ja lähden tallustamaan kohti vessaa. Olohuoneen sohvalta tönäisen köykäisesti, kuin koittaen, joko Jaska olisi jo hereillä.
Aamu sujuu rauhallisesti viimeisiä pakkailuja tehdessä ja aamupalaa syödessä. Noin 40 minuuttia ja lähdemme Keskustorin kautta Pirkkalan lentokentälle, josta klo. 12.40 koneemme lähtee kohti Riikaa.
Viimeiset päivät ovat olleet hektisiä. On säntäilty edes taakse yrittäen nauttia viimeisistä kesäpäivistä Suomessa kavereiden kanssa. Lähtö oikeastaan hiipi edelle ja nyt yllätti heittäytyessään päin naamaa.
Vielä viimeiset mp3-kappaleet soittimeen ja lähdemme siirtymään kohti Riikaa. Kirjoittelen myöhemmin, mm. mitä kamaa lähti mukaan ja millaisella soittolistalla vedetään. Kunhan aikaa löytyy jostain.
Aamu sujuu rauhallisesti viimeisiä pakkailuja tehdessä ja aamupalaa syödessä. Noin 40 minuuttia ja lähdemme Keskustorin kautta Pirkkalan lentokentälle, josta klo. 12.40 koneemme lähtee kohti Riikaa.
Viimeiset päivät ovat olleet hektisiä. On säntäilty edes taakse yrittäen nauttia viimeisistä kesäpäivistä Suomessa kavereiden kanssa. Lähtö oikeastaan hiipi edelle ja nyt yllätti heittäytyessään päin naamaa.
Vielä viimeiset mp3-kappaleet soittimeen ja lähdemme siirtymään kohti Riikaa. Kirjoittelen myöhemmin, mm. mitä kamaa lähti mukaan ja millaisella soittolistalla vedetään. Kunhan aikaa löytyy jostain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)